Eero Materon julkaistut teokset

• Laturin paperit : Romaani, Väyläkirjat 2024
• Huominen oli eilen : Pakinoita 2001 - 2008, Kansan Tahto ja Yrjö Mäkelin -seura 2021
• Horioppia herrat! : Kansan Tahto ja Yrjö Mäkelin -seura 2020
• Jumalasta seuraavat : Kansan Tahto ja Yrjö Mäkelin -seura 2018
• Mestari ja ilveilijä : Ysäriesseet, Kansan Tahto ja Yrjö Mäkelin -seura 2018
• Tuuleen huudetut : Kirjoituksia 80-luvulta, Kansan Tahto 2016
• Vaaralta rantaan : Eeva Matero 100 vuotta. Eero Matero, omakustanne Oulunsalo 2013
• Brežnevin opissa : Muistelma Moskovan puoluekoulusta. Myllylahti, Espoo 2012

Laturin paperit

Romaani

Kuuntele tästä äänikirjana

Tiedoksi: Viimeisessä ääniraidassa ollut häiriö on nyt korjattu.

Laturin paperit ääniraita 1. Sivut 1 - 31. 

Laturin paperit ääniraita 2. Sivut 32 - 72.

Painetun kirjan kustantaja Väyläkirjat Rovaniemi 2024

Laturin papereista julkaistuja arvosteluja:

Tuomas Talvila Eläkeläinen-lehti:

Tarinoita sodanjälkeisestä Kainuusta

"Paatunut journalisti" Eero Matero kirjoitti esikoisromaaninsa 78-vuotiaana. Mies lähtee Kainuusta mutta Kainuu ei lähde miehestä. Näin se minun kohdallani lujasti on. Kainuu on osa minun identiteettiäni, sanoo Eero Matero.Matero on Oulussa asuva pitkän uran journalistina tehnyt päätoimittaja emeritus. Hän on syntynyt vuonna 1946 Suomussalmella.Kesällä julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Laturin paperit.Kirjan tapahtumat sijoittuvat sodan runtelemaan Pohjois-Suomeen ja 1940-60 -lukujen aikoihin. Sota on ohi mutta sen jäljet ovat materialisoituneet maisemaan ja syöpyneet henkiseen ilmapiiriin.- Näitä tarinoita rupesin kertomaan, ensimmäisessä osassa on lähinnä omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kokemuksiani, ei sanasta sanaan vaan autofiktiota, eli ei pidä ottaa tosissaan. Jälkimmäisessä osassa tehdään aikahyppy taaksepäin minun syntymääni edeltävään aikaankin.- Yritin tehdä kaunokirjallisen, suomussalmelaisen, kainuulaisen ja pohjoissuomalaisen teoksen. Ja onhan se tietyllä tavalla sukupolviromaani. Voi ajatella että eniten tästä löytävät itseään meidän ikäisemme ihmiset, ja todennäköisesti miehet, vaikka suosittelen tätä naisillekin.- Kirjanhan pitäisi olla sellainen, että lukija löytää sieltä ainakin palasen itseään, muuten se jää ulkopuoliseksi ja vieraaksi.MISTÄ SITTEN syntyi ajatus ja suunnitelma esikoisromaanin kirjoittamisesta 78-vuotiaana?- Epäilyttävältähän se kuulostaakin, Matero nauraa.- Kun tällainen ja tämän ikäinen paatunut journalisti kirjoittaa romaanin, niin voidaan kohotella kulmakarvoja ja kysyä, mitähän erinomaista se nyt luulee sanovansa, jota se ei ole muuten ehtinyt sanomaan.- Mutta olenhan toki pakinalajia harrastanut, ja sehän lasketaan kirjastoluokituksessa kaunokirjallisuudeksi.Matero on julkaissut viisi pakinakokoelmaa ja kaksi muistelmallista teosta. Kansien väliin on painettu myös päiväkirjoja, joita hän kirjoittanut sekä yksin että yhdessä vaimonsa Eevan kanssa.- Kyllähän romaanin kirjoittaminen oli erilaista. Oli epäilyksen hetkiä jolloin mietin, mihinkähän tässä nyt ollaan menossa ja tuleeko tästä mitään. Mutta välillä, kun pääsi jonkin tarinan alkuun, niin tuli sellainen flow-tila että nythän tämä sujuu.SODANJÄLKEISELLE rajaseudulle sijoittuva romaani osuu sikäli ajan­ kohtaiseen saumaan, että jatkosodan päättymisestä tuli syyskuussa kuluneeksi 80 vuotta. Matero toteaa, että tuon ajan vähemmän tunnettua historiaa on esimerkiksi itärajakuntien laiton miehittäminen aseleposopimuksen jälkeen.- Puolet Suomussalmen alueesta oli venäläisten hallussa. Venäläisiä oli siellä kaksi divisioonaa, he rakensivat sinne asumuksia ja vaativat milloin mitäkin reittejä kulkeakseen ja kalustoa siirrelläkseen.Historiaan Matero kertoo kirjaa varten kyllä tutustuneensa, "joskaan mistään tutkimuksesta ei voi puhua".- Olen kirjoittaessani yrittänyt tietoisesti olla myös vähän summittainen, koska aina riittää niitä sanojia, joiden mukaan asia ei mennyt ihan noin tai näin. Historiassa riittää riidanalaisia asioita, olen välttänyt niihin kajoamista, koska fiktiosta on kuitenkin kyse.SUOMALAISEN kirjallisuuden tila ja tulevaisuus Eero Materoa huolestuttaa.- Minusta on valitettava trendi, että lukeminen laskee arvossaan. Lienenkö sitten vanhanaikainen, mutta kulttuuri on niin kauan nojannut kirjallisuuteen ja sen lukemiseen, että tuntuu arveluttavalta jos sen arvo tipahtaa lähelle nollaa.'

Osansa hänen kritiikistään saavat suuret kustantamot. Teoksia, jotka ansaitsisivat julkaisun ja julkisuuden on vaikea saada läpi.- Ja syy on se, että esimerkiksi tämmöinen vanhojen muistelu periferiassa ei ole trendaavaa, se ei myy. Olen lukenut Kirjailijaliiton lehdestä muutaman artikkelin, jossa tätä asiaa vakavasti pohditaan.Arvion taustalla ovat totta kai myös Materon omat kokemukset kustantajan etsinnässä.- Suuren joukon suuria kustantajia kävin Laturin paperien kanssa läpi, ja kaikista se tuli hylsynä takaisin. Väyläkirjat onneksi siihen kuitenkin tarttui, hän kiittää.- Minä lähden siitä, että kun olen kirjan itse kirjoittanut niin tiedän että se on hyvä, Matero nauraa.

Muistoja ja muuta

KIRJA Eero Matero: Laturin paperit. Väyläkirjat 2024. 232 s.LATURIN PAPERIT käynnistyy Janne-pojan varhaisista muistoista kevättalvisessa lossirannassa. Ollaan rajaseudulla, sodan päättymisestä on jo kulunut muutama vuosi. Kirjan toinen päähenkilö on Jannen Henteri-isä, "rohkea mies jolla on laturin paperit".Lapsuudesta edetään nuoruuteen. Vaikka sota on runnellut Pohjois-Suomea kovin, mikään kurjuuden kuvaus Eero Materon esikoisromaani ei ole, päinvastoin. Elämä etenee mallillaan ja pohjavire on positiivinen. Vaikka menneen jäljiltä ammuksia ja räjähteitä lojuu milloin missäkin. Juonta sen enempää paljastamana voi mainita, että räjähdyksiä, "paukkuja". kirjassa riittää, mutta pahasti ei käy.Matero kuvaa ihmisiä, ympäristöä ja aikaa osuvasti ja elävästi. Kainuulainen mielenmaisema välittyy aidon oloisesti.Lapsuus- ja nuoruusmuistojen väliin lomittuvat ikääntyneen Jannen syväluotaavat keskustelut Kohtalo-nimisen hahmon kanssa. "Elämän sattumanvarainen tilapäisyys painaa miestä henkiseen kumaraan. Ihmiskunnan mielettömyydet eivät ole omiaan piristämään mieltä. Hitlereitä, Stalineja ja Putineja, näitä kaksitavuisten nimien kantajia" tuntuu riittävän, eikä ihminen ole oppinut menneistä kauheuksista mitään.Keskustelut ovat syväluotaavia, joskin Kohtalon ja Jannen välinen sanailu ottaa välillä sellaisia kierroksia, että lukija alkaa siinä havaita paikallaan pyörivän jankkaamisen tunnus­ merkkejä.Kirjan toisessa osassa siirrytään Jannen syntymää edeltäviin vuosiin. Jatkosodan päättymisen ja Lapin sodan alkamisen sekavassa välitilassa Henteri lähtee häkäpönttöautolla Ouluun suorittamaan salaista tehtävää.Kertomuksessa on road tripin ja agenttitarinan sävyjä. Elokuvakäsikirjoituksenkin aineksia olisi koossa. Auto näkyy kirjan kansikuvassa, jonka on piirtänyt kirjailijan tyttärentytär Viivi Pukki.Eero Materon Kansan Tahto -lehdessä ja kokoelmina julkaistuun pakinatuotantoon tutustuneet tietävät kirjoittajan armoitetun humoristi­puolen. Se on onneksi mukana myös romaanissa, hauskimmin tiemestaripiirin varastolla työskentelyä kuvaavassa luvussa. Jokaiselle tavaralle on laadittu selväkielinen valtakunnallinen yleis- ja erityisnimitys, jonka mukaan ne ovat etsittävissä aakkosjärjestyksestä."Katsotaan ällästä: "Lamppuja, tasku", Janne hirnuu. Ei, hitto! Ei lamppu voi olla l:ssä. Varmaan se on v:ssä. "Valaisimia, käsi."

TUOMAS TALVILA

Laturin papereista sanottua:

Kirjapäivityksiäni seuranneille suuri osa siitä, mitä Laturin papereista on sanottu, on tuttua. Niille vanhemmille fb-kavereille, jotka eivät vielä ole saaneet kirjaa käsiinsä sekä erityisesti uudemmille tutuille olen koonnut tähän tiiviin setin kirjaani koskevista luonnehdinnoista:

"Konkarikirjoittaja Materon elämänmakuinen ja melkoisen rosoinen kuvaus pohjoisen ihmisen olemassaolosta."

"Sota haisee kirjan sivuilla."

"Sota ja Kohtalon kummalliset tarinat auttavat selvittämään monta oman elämän mysteeriä."

"Kohtalon kanssa käydyt keskustelut auttavat näkemään maailmaa ikään kuin helikopteriperspektiivistä. Kohtalo vastaa sellaisiinkin kysymyksiin, joita ei kysytä."

"Kerronnan yhdistyminen näihin tuttuihin paikkoihin saa mielikuvituksen lentämään. Kirjoittaja todella tuntee paikat, mikä lisää kerronnan uskottavuutta."

"Matero on onnistunut luomaan puhuttelevan kokonaisuuden."

"Kansan Tahdon entinen päätoimittaja on edelleen iskussa. Muistissa on sellaisia aineksia, joista riittää jaettavaa."

"Pikkunäppärä juonenjuoksutus niittaa tapahtumia osaksi suurempaa kerrontaa. Iso kuva hahmottuu vähitellen, pala palalta."

"Vastarannan pitäjä on vahvasti Suomussalmen näköinen, ja Värjä vääntynyt Veräjäksi. Kirjailijan alter ego, toinen minä on Janne ja hänen isänsä on Veräjän Henteri, rohkea mies, laturin paperit omaava."

"Romaani on kaksiosainen, mutta silti yhtenäinen ja eheä. Henteri tilittää omaa elämäänsä vahvan kokemuksellisesti, kun taas Janne katselee maailmaa uteliaana ja avoimin silmin."

"Kolmas taso on Jannen keskusteluissa Kohtalon kanssa. Se on pitkälti filosofista pohdiskelua, äärettömyyden keskeltä elämän tarkoituksen etsintää ja vastausten hakemista."

" Tapahtumat soljuvat, mutta jättävät aukkoisuutta lukijan mietiskelylle."

"Konkretiaa tarjoaa nimismiehen antama tehtävä Henterille pistoolin noutamisesta Oulusta arkana aikana Vastarannalle. Matka kasvaa itse asiassa narratiiviksi, tarinaksi koko elämästä."

"Mitä nimismiehen käydessä virkamatkalla Oulussa tapahtui, koska hänen oli pitänyt luovuttaa virka-ase sinne? Maailmanpolitiikkaa? Sotahistoriaa? Saksalaisia sotilaita karkotetaan Suomesta ja tilanne on monin osin vakava. Uskollisesti Henteri hoitaa homman kotiin, mutta tarina kasvaa jännityskertomukseksi."

"Sotien jälkeistä historiaa Matero kirjoittaa uudesta näkökulmasta, jossa yksityisen, pienen ihmisen perspektiivi avautuu yleisemmälle tasolle. "

"Matero kuvaa ihmisiä, ympäristöä ja aikaa osuvasti ja elävästi. Kainuulainen mielenmaisema välittyy aidon oloisesti."

"Kertomuksessa on road tripin ja agenttitarinan sävyjä. Elokuvakäsikirjoituksenkin aineksia olisi koossa."

"Materon pakinatuotantoon tutustuneet tietävät kirjoittajan armoitetun humoristipuolen. Se on onneksi mukana myös romaanissa."

"Kirja todellinen hyppy menneisyyteen kuvauksien, kertomusten ja kielen kautta. Murretta kirjasi ei sisällä, mutta sanonnat ja sanat ovat niin läheisiä tuttuja. Monet niistä ovat painuneet käyttämättöminä sielun syvyyksiin ja nyt pulpahtivat kirjan sivuilla ylös elämään."

"Selkeää ja johdonmukaista kieltä ja kerrontaa on helppo lukea ja pysyä kärryillä tapahtumista."

"Vauhdikkaat kuvaukset kainuulaisen miehen Oulun matkan seikkailuista ovat riemastuttavia."

"Mukana seuraava Kohtalo oli minulle aluksi arvoitus. Ymmärsin sen merkityksen vasta pidemmälle kirjaa luettuani. Emmehän me ihmiset ole pelkkää lihaa ja luuta, eikä elämämme ole pelkkiä tapahtumia ja sattumia. Kohtalolla lie sormet pelissä. Kiitos kirjasta!"

"Minusta sinun kirjasi oli tärkeä itselleni, että nuo muistot ja tapahtumat on hienosti kirjattu ja kuvattu... Minulle on käynyt kuin sinulle, että Suomussalmi ei lähde minusta."

"Sitten tuosta Henterin Oulun matkasta. Ihan mukava veijaritarina kaiken kaikkiaan."

"Sitä kolmatta linjaa eli Kohtaloa alkuun lukiessani ajattelin, että nyt se alkaa kahdeksaakymppiä lähestyessään höperehtää kuin moni muukin. Vaan kuinka ollakaan ihan tunsin jotain tuttua, vaikken ihan samaistumista enkä itse koettua, mutta sinnepäin."

"Sääli armo ja lohtu. Aikamoinen juttu."

"Harvoin sitä kirjasta innostuu, mutta tästä oikeasti. Vaan toivoisin oikeasti tälle laajempaakin lukijakuntaa."

"Todellinen lukukokemus."

"Ja kannattaa lukea kirja kahdesti, ja kolmestikin, sillä se avautuu ja avartaa mielen sopukoita kerta kerralta pohtimaan vielä enemmän kirjoittajan ajatustenjuoksun jänniä sisältöjä ja mahdollisia taustoja, sillä hyvä kirja on sellainen, joka panee myös pohtimaan."

"Lukekaapa Eeron Laturin paperien rinnalla vaikkapa uudelleen Claes Anderssonin "Hiljaiseloa Meilahdessa- Oton elämä 2". Clasun sielun ja kuoleman pohdiskelut vertautuvat mielenkiintoisella tavalla Eeron Kohtalo-tarinoihin."

"Olipa mielenkiintoista luettavaa, hyvin olit historian tapahtumia käytellyt fiktion kuljettamiseen."

"Kirja on tosi mainiota ajatuksia herättävää ja antavaa, hersyttävää luettavaa alusta loppuun!"

"Upean mielenkiintoisesti juonittua tiivistä jännityskertomusta kertomisen taiturilta!"

Sitaateissa mukana katkelmia Pekka Tuomikosken (Kaleva), Risto Kormilaisen (Ylä-Kainuu) ja Tuomas Talvilan (Eläkeläinen) kirja-arvioista sekä useiden eri henkilöiden antamista lukijapalautteista.

Kirja-arvio: Suomussalmelle väljästi sijoittuva romaani

Risto Kormilainen arvioi suomussalmelaissyntyisen Eero Materon kirjan Laturin paperit.

Ylä-Kainuu Ke 20.11.2024 klo 21:00 | Päivitetty: Pe 22.11.2024 klo 10:44 0

Eero Matero: Laturin paperit. 232 s. Väyläkirjat 2024.

Suomussalmelaissyntyinen pitkän linjan journalisti Eero Matero (s.1946) on julkaissut muistelmallista autofiktiota, omaelämäkerrallista ainesta sisältävän romaanin Laturin paperit, joka sijoittuu sodan runtelemaan Pohjois-Suomeen aikaan 1940-60-luvuilla.

Vastarannan pitäjä on vahvasti Suomussalmen näköinen, ja Värjä vääntynyt Veräjäksi. Kirjailijan alter ego, toinen minä on Janne ja hänen isänsä on Veräjän Henteri, rohkea mies, laturin paperit omaava.

Romaani on kaksiosainen, mutta silti yhtenäinen ja eheä. Henteri tilittää omaa elämäänsä vahvan kokemuksellisesti, kun taas Janne katselee maailmaa uteliaana ja avoimin silmin. Hän ymmärtää isäänsä ja vastaavasti Henteri auttaa Jannea kasvussa aikuisuuteen parhaansa mukaansa. Tuon ajan isä-poika-suhde on karun lempeä, mutta mutkaton.

Kolmas taso on Jannen keskusteluissa Kohtalon kanssa. Se on pitkälti filosofista pohdiskelua, äärettömyyden keskeltä elämän tarkoituksen etsintää ja vastausten hakemista. Helppoa se ei suinkaan ole.

Matero ei päästä lukijaansa helpolla. Ajankuva on häilyvä, joten tarkkana saa olla, missä kulloinkin mennään. Tapahtumat soljuvat, mutta jättävät aukkoisuutta lukijan mietiskelylle.

Niin Henteri kuin Jannekin tekevät matkaa rinta rinnan vaikka ovat eri aikakausien ihmisiä. He ovat toisiinsa sidotut, mitä ei automaattisesti isän ja pojan välinen kommunikointi merkitse. Ihmisen elämä on aikaikkunassa, jossa historian runsaus on aina läsnä. Ihmisen muisti on aina lyhyt.

Konkretiaa tarjoaa nimismiehen antama tehtävä Henterille pistoolin noutamisesta Oulusta arkana aikana Vastarannalle. Matka kasvaa itse asiassa narratiiviksi, tarinaksi koko elämästä.

Mitä nimismiehen käydessä virkamatkalla Oulussa tapahtui, koska hänen oli pitänyt luovuttaa virka-ase sinne? Maailmanpolitiikkaa? Sotahistoriaa? Saksalaisia sotilaita karkotetaan Suomesta ja tilanne on monin osin vakava. Uskollisesti Henteri hoitaa homman kotiin, mutta tarina kasvaa jännityskertomukseksi.

Sotien jälkeistä historiaa Matero kirjoittaa uudesta näkökulmasta, jossa yksityisen, pienen ihmisen perspektiivi avautuu yleisemmälle tasolle. Teksti on jäntevää, vaikka editoinnille olisi paikoitellen ollut lievää tarvetta.

Risto Kormilainen

Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla

Eero Matero: Laturin paperit. 232 s. Väyläkirjat 2024.

Eero Matero (s. 1946 Suomussalmi) on vuonna 2009 Kansan Tahdon päätoimittajan tehtävästä eläköitynyt pitkän linjan journalisti. Ennen Kansan Tahtoa Salon Seudun Sanomissa ja Kalevassa työskennelleen toimittajan työ oli kirjoittaminen, mikä ei loppunut työuran jälkeenkään. Päivittäin kirjoittavalta eläkeläiseltä on ilmestynyt kaksi muistelmallista teosta ja viisi pakinakokoelmaa. Laturin paperit on Materon ensimmäinen kaunokirjalliseksi luokiteltava julkaisu.

Omista muistoista Laturin paperitkin runsaasti ammentaa. Ammattikirjoittajan teksti on sujuvaa, kielioppivirheitä tai wannabe-kirjailjoille ominaisia latteuksia ei silmille pomppaa. Tapahtumapaikoista Vastarannan kunta muistuttaa monilta osin Materon synnyinseutua Suomussalmea, joka syksyllä kahdeksankymmentä vuotta sitten oli tavallaan ei-kenenkään-maata kolmen valtion – Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton – armeijoiden puristuksessa. Sen ajan historian ja tapahtumat kirjoittaja tuntee hyvin.

Romaani jakautuu kahteen osaan, muttei kronologisesti. Alkuosa koostuu toisen päähenkilön Jannen touhuista joskus 1950-luvulla, kun erilaisia räjähteitä löytyi sodan jäljiltä Pohjois-Suomen maastoista ja vesistöistä. Niitä pikkupojat etsivät ja löysivätkin. Niitä piti sitten vaikka henkensä kaupalla paukutella. Laturin paperit olisivat totisesti olleet tarpeen.

Romaanin jälkimmäinen puolisko kertoo Jannen Henteri-isän Vastarannan nimismieheltä saamasta tehtävästä, jonka vuoksi Henteri joutuu matkustamaan Ouluun ja takaisin aikana, jolloin julkinen liikenne oli jopa nykyistä kehnommassa jamassa, tiet olivat mitä olivat ja sillat saattoivat olla entisen aseveljen räjäyttämiä. Henterin Oulun reissu on monivaiheinen ja jännittävä eikä humoristisia kommelluksiakaan puutu.

Kolmas osa tai "taso", kuten takannen esittelytekstissä kirjoitetaan, on Jannen ja Kohtaloksi nimetyn keskustelukumppanin dialogi. Nämä keskustelut vuorottelevat varsinaisen kerronnan keskellä kirjan alusta loppuun. Ajallisesti ne ulottuvat nykyaikaan.

Näiden keskusteluiden tarkoitusta en suoraan sanoen ymmärrä. Romaani olisi ollut mielestäni parempi, jos siinä olisi keskitytty vain Jannen paukuttelun ja Henterin Oulun reissun kuvailuun. Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti, jolle Kalle Päätalon tuotanto on laatukirjallisuutta.

Kaleva, Lapin Kansa:

Pohjoisen elämää pohdiskelemassa

ROMAANI Eero Matero: Laturin paperit. Väyläkirjat 2024.

Moni muistaa Eero Materon ennen kaikkea journalistina. On hänellä kuitenkin kirjailijataustaakin. Viime vuosikymmenellä ilmestyi hänen muistelmateoksensa Brežnevin opissa: muistelma Moskovan puoluekoulusta.Laturin paperit on edelliseen verrattuna erilainen kirja ja se ajoittuu romaanina 1940-1960-lukujen aikajänteelle.Laturi tarkoittaa dynamiitin lataajaa. Konkarikirjoittaja Materon elämänmakuinen ja melkoisen rosoinen kuvaus pohjoisen ihmisen olemassaolosta sijoittuu sodan jälkimaininkeihin.Mikään ei ole itsestään selvää. Taistelua omasta paikasta joudutaan käymään kaikkialla ja joka hetki. Oman olemassaolon eksistentiaalinen kysymys mietityttää.Sota haisee kirjan sivuilla. Se tuntuu eri hahmojen ympäristöissä, ihmisten mielissä, kohtaloissa, jopa aivan tavallisen lappilaisen kylän sivuprofiilissa. Siltoja on räjäytelty, ihmisiä evakuoitu, mieliä järkytetty.Sijansa saavat muistot jatkosodasta ja Lapin sodasta. Janne taas katselee elämää nykyhetkestä käsin, nuoren ihmisen näkökulmasta. Sota ja Kohtalon kummalliset tarinat auttavat selittämään monta oman elämän mysteeriä.Matero on rakentanut romaaninsa kerroksisesti. Sijansa saavat Henteri-isä sekä Janne-poika ja heidän vaiheensa, mutta myös pojan mystinen keskustelukumppani Kohtalo.Hänet Janne saa ajatustensa reflektoijaksi. Kohtalon kanssa käydyt keskustelut auttavat näkemään maailmaa ikään kuin helikopteriperspektiivistä. Kohtalo vastaa sellaisiinkin kysymyksiin, joita ei kysytä, mutta vaikenee äkisti. Melkoinen vekkuli?Teoksen kulisseina ovat sodasta toipuvan Pohjois-Suomen monet tutut paikkakunnat ja taajamat. Tekijät seikkailevat Oulussa, Kemissä, Torniossa sekä monilla pohjoisen tutuilla tantereilla.Kerronnan yhdistyminen näihin tuttuihin paikkoihin saa mielikuvituksen lentämään. Kirjoittaja todella tuntee paikat, mikä lisää kerronnan uskottavuutta.Hieman kaavamaisesta Kohtalon sävyttämästä fiktiivisestä ulottuvuudesta huolimatta Matero on onnistunut luomaan puhuttelevan kokonaisuuden. Sen voisi kuvitella kiinnostavan erityisesti varttuneempaa pohjoisen asukkia.Takakannessa kerrotaan kirjan olevan "todellisuuden lavasteisiin ripustettua mielikuvitusta". Hieman lavastemainen vaikutelma teoksesta jäikin, mutta notkea kerronta auttaa asiaa.Materon kynän jälki on sellaista, että erityisesti menneisyyden tapahtumista ja paikallishistoriasta kiinnostuneet saavat kirjasta pohjoisen rukiista luettavaa. Kansan Tahdon entinen päätoimittaja on kirjoittajana edelleen iskussa. Muistissa on sellaisia aineksia, joista riittää jaettavaa.Fiktiivinen kerronta antaa vapauden muistella asioita eri tavalla kuin tietokirjassa. Pikkunäppärä juonenjuoksutus niittaa tapahtumia osaksi suurempaa kerronnan kaarta. Iso kuva hahmottuu vähitellen, pala palalta. PEKKA TUOMIKOSKI"